Viime aikoina mediassa on vouhotettu nuorisotyöttömyydestä. Tämä poliittisen keskustelun uusi muotisana on saanut osakseen lähinnä populistista voivottelua ilman lääkkeitä muutokseen. En kuitenkaan pidä ongelmallisena niinkään keskustelun tasoa kuin sen ilmeisen kyseenalaistamatonta päämäärää: onko nuorisotyöttömyys todella sen luokan ongelma, että siitä on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä? Vaarana on ajautua ojasta allikkoon.
On selvää, että työnteko ja työkokemuksen hankkiminen ovat tärkeitä asioita. Ilman työkokemusta asema työelämässä on heikompi, itsetunto alhaisempi ja syrjäytymisen riski suurempi. Mutta tähän ajatukseen sisältyy oletus siitä, että työkokemus on aina positiivista. Huonot kokemukset työelämästä saattavat olla nuoren kannalta itse asiassa paljon huonompi juttu kuin työttömyys.
Nuorisotyöttömyyden syiksi väitetään usein, ettei nuorille löydy työtä. Tosi asiassa ongelmana on mielekkäiden töiden puute. Kaikenlaista silppu-, pätkä- ja osa-aikatyötä kyllä riittää, mutta osa päättää jättää tämän vaihtoehdon väliin - ja hyvästä syystä! Ellei työ ole millään lailla miellyttävää, kehittävää tai kotitaloudellisesti kannattavaa, ei sitä pidä nuorenkaan tehdä. Työn ei missään tapauksessa tule olla itsetarkoitus. Nyt vaarana on, että nuorisotyöttömyyshössötyksen seurauksena näitä kaikenlaisia "paskaduuneja" aletaan varta vasten luoda nuoria varten - ja kaikkein pahimmassa tapauksessa pakottaa nuoret tekemään näitä töitä.
Työn mielekkyyden kannalta keskeistä on se, ettei nuorisoa erotella erilliseksi ryhmäkseen työmarkkinoilla. Nuorilla on oltava oikeus kunnollisiin työehtoihin, oikeanlaiseen palkkaukseen ja tasapuoliseen kohteluun ammattiryhmänsä edustajana. Nuorista ei missään tapauksessa tule tehdä mitään halvan työvoiman reserviä, vaikka se auttaisikin laskemaan nuorison työttömyysprosenttia.
On muistettava, että nuoruus on elämänvaihe, jossa ihmisellä on oikeus olla tietämättä, mitä haluaa. Nuoren tärkein työ on oman elämänsä suunnan löytäminen, eikä sitä työtä tule häiritä, vaikka tarkoitus olisi miten hyvä. Valitettavasti minusta tuntuu, että tosi asiassa poliitikkojen nuorisotyöttömyyspuheissa kytee ajatus alistavista pakkotöistä, joilla nuorisosta kasvatetaan nöyriä, asemaansa tyytyviä tulevaisuuden luokkayhteiskunnan työläisiä.
5 kommenttia:
Pätkätöitä estäisi 1200 euron minimipalkan asettaminen lailla,
Teit töitä päivän tai kuukauden niin palkka on 1200 euroa.
"Teit töitä päivän tai kuukauden niin palkka on 1200 euroa."
Anteeksi mitä?!
Minimipalkkaa mieluummin olisin perustulon kannalla. Näin nuoren ei olisi pakko tehdä mitä tahansa työtä vain toimeentulon varmistamiseksi. Samalla se muuttaisi tietyt matalapalkkaiset, mutta hyvät työt kannattaviksi ja auttaisi saamaan työkokemusta palkasta riippumatta.
Olishan se hienoa jos nuoret saisivat kesätyöpaikkoja kuten ennenvanhaan, kohtalaisen helposti mistä vain. Pystyisi kokeilemaan eri alojen hommia ja näin löytäisi sen oman jutun sieltä joukosta.
Joskus oli niin, mutta nyt mennään näillä eväillä.
Mitään meininkiä ei ole pakko katsella, jos ei niin halua. On mahdollista vaikuttaa. Varsinkin, jos nuoret saavat joskus tulevaisuudessa äänioikeuden (tosin vahvasti epäilen, että asemansa puolesta huolissaan olevat vanhukset poliittisen kentän kaikilta laidoilta tekevät tämän erittäin hankalaksi...)
Lähetä kommentti