Suuret ikäluokat ovat Suomen historian itsekkäin koskaan elänyt sukupolvi. Koko elämänsä ajan he ovat ajaneet lyhytnäköisesti omia etujaan kaikkien muiden ikäryhmien kustannuksella. Omaan suuruuteensa vedoten he ovat haalineet itselleen kaikki mahdolliset sosiaalietuudet ja jättäneet muut oman onnensa nojaan. He hallitsevat poliittista keskustelua ja jokaisen puoluejohtajan on otettava heidän tarpeensa huomioon. Näin, vaikka todelliset avuntarpeessa olevat ovat aivan muualla.
Suomen köyhintä väestöä ovat pienituloiset lapsiperheet ja opiskelijat. Näistä ryhmistä on kasvava se sukupolvi, joka tulee kustantamaan suurten ikäluokkien ylisuuret eläkkeet, joiden alkamisajankohdasta on tullut yksi vaalikysymys. Onkin syytä kysyä, milläköhän perusteella he kuvittelevat, että nuorella polvella on halua kustantaa huoltosuhteen vääristymästä aiheutuvat kustannukset?
Kun suuret ikäluokat piakoin ovat kilvan juoksemassa eläkkeelle, on huoltosuhdekysymys noussut enemmän ja enemmän esille. Poliitikoille on syntynyt suuri huoli nuorten opiskeluaikojen venymisestä ja siirtymisestä työelämään. Nuorille on ollut tähän mennessä tarjolla vain keppiä: opintopisterajaa ollaan nostettu, asumislisä lisätty syömään tukikuukausia ja indeksikorotuskin torpattiin. Karkeana vastakohtana eläkeiän maltillinen nosto torpattiin yleislakon uhalla.
Tulevissa vaaleissa ei näillä näkymin ole tulossa minkäänlaisia parannuksia heikompiosaisten asemaan. Opintotuen tasokorotuksen on ilmoittanut tavoitteekseen tasan yksi puolue (Vasemmistoliitto), mutta eläkeläisille luvataan aivan kaikkea ja joka paikassa. Näin silti, vaikka opintotuki on ainoa indeksiin sitomista vailla oleva sosiaalietuus, jonka jälkeenjääneisyys palkkakehityksestä on varmasti kaikkien tiedossa. Vielä suurempi ongelma on opintotuen rajoittuminen yhdeksään kuukauteen vuodessa, mikä on tehnyt opiskelijoista sosiaalitoimen vakioasiakkaita. Kaikille ei vain voi löytyä työtä, eikä opiskelija lakkaa olemasta opiskelija kesälläkään - kuten ei eläkeläinenkään.
Mutta miksi opiskelijoiden asema kiinnostaisi poliitikkoja? Hehän ovat itsekin jo pitkälle yli keksi-iän ehtineitä, vähintään keskiluokkaisia suhteellisuuden tajunsa menettäneitä elitistejä, jotka ovat kiinnostuneita tasan omien eturyhmiensä asioista. Nuoret eivät näihin eturyhmiin kuulu. Nuorten äänestysaktiivisuus on niin alhaisella tasolla, ettei ole poliittisesti järkevää olla kiinnostunut nuorten asioista. Suuret ikäluokat ratkaisevat nämäkin vaalit.
Näin ainakin, mikäli nuoret eivät itse nouse tätä kehitystä vastaan. Äänestämällä nuoria ehdokkaita ajamaan omia asioitamme voimme yhdessä nujertaa tämän vanhusten diktatuurin. Luomalla oikeudenmukaisen yhteiskunnan suosimatta kohtuuttomasti tiettyä ikäryhmää, voimme itse lopettaa tämän sukupolvien välisen vastakkainasettelun.
2 kommenttia:
Hei,
kivoja tekstejä, mutta pakko kommentoida!
Suuret ikäluokat ovat rakentaneet hyvinvointi-Suomen. Tämä tarkoitti aikoinaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta huolehtivan julkisen sektorin rakentamista, korkeaa työllisyysastetta ja kokonaisveroasteen kasvattamista. Suomen köyhintä väestöä eivät ole pienituloiset lapsiperheet ja opiskelijat. Köyhintä väestöä ovat perusetuuksien varassa elävät yksinasujat ja yksinhuoltajat. Nämä eivät joudu työllään kustantamaan suurten ikäluokkien "ylisuuria" eläkkeitä, vaan näillä aikoinaan eläkerahastoihin kerätyillä ansioilla turvataan tulevaisuudessa hyvinvointivaltion rahoituspohja. Eläkerahastot luetaan kuntien ja valtion lisäksi julkisyhteisöihin, ja varallisuutta eläkerahastoilla on noin 130 miljardia euroa. Hyvin on kokoomuksen ja EK:n tiedotus toiminut, kun näin keskeinen asia on jäänyt ymmärtämättä.
Julkisyhteisöjen varallisuus merkitsee sitä, että Suomessa on varauduttu "kestävyysvajeeseen". Suuria ikäluokkia ei voida pitää syypäinä mahdollisiin menoleikkauksiin. Siitä voidaan pitää syypäänä vain kokoomusta, työnantajajärjestöjä ja lopulta demokratiassa porvarien vallan valtuuttaneita äänestäjiä. Kestävyysvaje on hypotettis-futuristisessa mielessä tosiasia, mutta se perustuu todella pessimistisiin oletuksiin työllisyyden kehityksestä sekä sosiaali- ja terveysmenojen kasvusta. Väestöennusteista tiedetään ainakin se, että ne ovat aina menneet pieleen! Kestävyysvajeuskoa ei tee oikeutetummaksi se, että EU-komission laskelmat jättävät huomioimatta eri maiden julkisyhteisöjen varallisuuden. Mutta mikäli tällainen tekijä jätetään tarkastelun ulkopuolelle, niin silloinkin Suomi on 2030-luvun alussa helpommassa tilanteessa kuin EU-maat keskimäärin.
Eläkemenojen kasavattaminen perustuu ennaltaehkäisyyn. Kuulostaahan tämä hieman paradoksaaliselta, mutta totta se on: tulevaisuuden terveysmenojen kasvua voidaan hillitä satsaamalla työikäisen väestön ja eläkeläisten terveyteen. Menojen bkt-osuutta voidaan siis vähentää muutenkin kuin heikennyksin!
Totta, suuret ikäluokat ovat rakentaneet hyvinvoinnin, mutta pitääkö meidän luopua tästä hyvinvoinnista siksi, että he saisivat siitä palkkionsa?
Eikö kaikille eläkeläisille riittäisi Suomessa yhtenäinen peruseläke, joka kattaisi reilusti elinkustannukset, jonka päälle voisi saada sitten ansiosidoinnaista eläkettä - tiettyyn rajaan asti! Kuka eläkeläinen tarvitsee oikeasti 10 000 euroa kuukaudessa?
Tässä asiassa täytyy olla realisteja. On äärimmäisen ristiriitaista, että opiskelijat, jotka raatavat niska limassa pystyäkseen joskus olemaan tuottava yksikkö valtiolle, ovat taloudellisesti niin paljon heikommassa asemassa kuin ne, jotka eivät tule enää koskaan tuottamaan mitään valtiolle. Millä tavalla tämä on oikeudenmukaista? Miksi opiskelija voidaan juoksuttaa sossun luukulle joka kesä, mutta eläke on ympärivuotinen. Miksi opiskelijan on elätettävä itsensä lainalla, mutta kansaneläkekin riittää itsessään peruskustannuksiin?
Minusta on törkeää väittää, ettei esimerkiksi opintotuen indeksiinsitomiseen ole varaa, kun samalla joka saatanan aikaisin eläköityvälle yritysjohtajalle voidaan kustantaa viisinumeroisia summia.
Minä en haluaisi luoda tällaista vastakkainasettelua. Minä en vain yhtään pidä siitä, että nuoret on niin helppo unohtaa vain siksi, että eläkeläiset äänestävät enemmän.
Lähetä kommentti