Kiitos sulle Jeesuksemme?

Liian moni ihminen kysyy, miksi vietän joulua, vaikka olen puhdas ateisti. Historian opiskelijana kyseiset nokkelat napautukset saavat suonet punoittamaan otsassani. Miksi suurin osa kaikista ihmisistä on niin tietämättömiä asioiden suhteen, ainakin mitä tulee aiheeseen joulu ja sen uskonnollinen sisältö? Tämä asia on nyt vaivannut minua jonkin aikaa ja siksi ajattelinkin kertoa teille hieman erilaisen joulutarinan vanhan ja tutun tarinan pohjalta.

Aloittakaamme (perinteiden kunniaksi) sillä vanhalla tutulla:

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava/Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana/Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua /verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. / Niin tapahtui heidän siellä ollessaan**, että Marian synnyttämisenaika tuli. / Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. / Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

Seuraavaksi saan miettiä, mistä aloittaisin.

Jouluevankeliumin tapahtumat sijoittuvat ”nykyaikaisten arvioiden” mukaan vuosien 7 eaa. – 4 eaa. tienoille. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen historialliselta kantilta, sillä asiaan liittyy melkoinen määrä muuttujia. Ensinnäkin tarinaan olennaisesti liittyvä Kuningas Herodes kuoli jo vuonna 4 eaa noin 70-vuoden iässä. Toisaalta evankeliumissa suoraan mainittava Kyrenius – eli Quirinus nimitettiin Syyrian maaherraksi vasta vuoden 6 jaa. jälkeen – Herodeksen ollessa jo kuollut.

Myöskään päivämäärä ei ole aivan selvää pässinlihaa. Nykyinen joulupäivä 25. joulukuuta kun ei oikein sovi kyseisten tapahtumien taustalle. Kyseisenä vuodenaikana ei esimerkiksi laidunneta lampaita, vaikka tarinaan olennaisesti liittyvien paimenten kerrotaan näin tekevän. Merkittävintä on kuitenkin se, että kyseinen ajanjakso oli tuolloin Rooman valtakunnassa pyhitetty Saturnus-jumalan kunniaksi järjestettävälle Saturnalia-juhlalle. Kyseinen keskitalven juhla tuskin olisi ollut kaikkein otollisin hetki pakottaa ihmiset liikkeelle.

Verollepano on muutenkin varsin mielenkiintoinen asia, sillä Raamatun lisäksi ei missään muussa historiallisessa lähteessä löydy yhden yhtä mainintaa siitä, että Augustus olisi keisarina tällaisen määrännyt koko maahan. Sikäli kun kyseessä oli niinkin merkittävä tapahtuma, kuvittelisi edes YHDEN aikalaishistorioitsijan mainitsevan siitä. Mutta ei. Lienee siis hyvin epätodennäköistä, että koko valtakuntaa koskevaa verollepanoa ylipäätään tapahtui.

Juudeassa verollepano silti nähtävästi toteutettiin Quirinuksen toimesta vuonna 6. jaa. Verollepano tapahtui kuitenkin nimenomaan asuinkaupungissa. Quirinus, jolle verollepanon järjestäminen oli tärkein tehtävä, tunnettiin loogisena ja järkevänä hallitsijana, eikä muutenkaan olisi ollut mitään mieltä vaatia ihmisiä matkustamaan esi-isiensä kotikaupunkeihin ainoastaan verollepanon vuoksi. Kyseessä olisi ollut sen suuruusluokan kansainvaellus, että siitä löytyisi todennäköisesti mainintoja aikalaiskirjoituksissa. Näillä näkymin vaikuttaa kuitenkin erittäin todennäköiseltä, että sellainen keksittiin Raamattuun pelkästään tekosyyksi: Vanhan Testamentin ennustusten mukaan messiaan oli tultava Juudeasta.

Jeesuksen syntymäpaikkana Betlehem ei myöskään vaikuta loogisimmalta vaihtoehdolta – hänet kuitenkin tunnetaan yleisesti (raamatussakin) nimellä ”Jeesus Nasaretilainen”. Ajan nimikäytäntö oli, että sukunimi tuli joko isän nimen pohjalta ("Jeesus Joosefin poika") tai syntypaikan perusteella. Mikään ei siis viittaa siihen, että Jeesus olisi syntynyt missään muualla kuin Galileassa.

Betlehem oli kuitenkin mitä loogisin vaihtoehto Jeesus-myytin rakentamisen kannalta, olihan se juutalaisessa mytologiassa sen kaikkein tunnetuimman kuninkaan, Daavidin kotikaupunki. Evankeliumien premissi oli nimittäin paitsi todistaa Jeesuksen jumaluus, myös saada juutalaiset kääntymään hänen seuraajikseen – mistä muodostui lopulta uusi uskonto kristinusko. Kuninkaana ollessaan Israelin valtakuntaa aggressiivisesti laajentanut sotakuningas Daavid sopi siksi erinomaisesti juutalaisten kuninkaan esi-isäksi ja tämän syntypaikka myös uuden messiaan syntypaikaksi.

(Mielenkiintoinen välihuomautus: mikäli Jeesus ei tosi asiassa ollut Joosefin lapsi, ei hän myöskään ollut Daavidille sukua! Mitenkäs nyt suu pannaan, hoosianna?)

Johtopäätös siis on: Jeesus ei syntynyt 25. joulukuuta vuosien 7 eaa. – 4. eaa. välillä, tuskin edes Betlehemissä, jonne Joosef ja Maria eivät olleet menossa ainakaan veronpanon vuoksi. Ja mitä tulee siihen kauniiseen seimi-rakennelmaan, joita katolilaiset niin mielellään rakentelevat joulunsa iloksi, lienee sekin saanut alkunsa yhdestä lukuisista raamattuun liittyvistä käännösvirheistä. Betlehemissä ei nimittäin tuohon aikaan ollut yhtä ainutta majataloa, eikä tarinaan liitettävää tallia itse asiassa mainita edes Raamatussa. Siinäpä vankka pohja kristilliselle joululle.

Yhtä kaikki, kaikki kriittiseen ajatteluun kykenevät ymmärtänevät, että Raamatun jouluevankeliumi on samanlaista kristillistä legendaa kuin Kalevala on suomalaista kansanperinnettä. Miksi siis ylipäänsä kerron tästä? Koska liian moni ei tiedä asioiden olevan näin! Historianopiskelijana näen punaista aina kun ala-asteikäiset lapset imevät historiallisen tietoutensa satukirjasta, jota heille pakkosyötetään uskonnontunneilla mitään kyseenalaistamatta, mitään kiistämättä ja mitään objektiivisesti tarkastelematta. Monilla käsitykset säilyvät sellaisenaan aikuisikään saakka.

Ja vielä sikäli kun ihmiset ymmärtävät Raamatun kontekstin vertauskuvallisena teoksena, haluaisin esittää kysymyksen: mitä ihmettä tämä jouluevankeliumi haluaa meille oikein opettaa? Vastaus: sen että Jeesus on jumalan poika ja joulua on vietettävä hänen kunniakseen. Piste. Tosi asiassa siihen ei sisälly sen suurempaa sanomaa antamisen ilosta, välittämisestä tai lähimmäisen rakkaudesta: se on vain ja ainoastaan uskonnollista todistelua. Jouluihmisenä minua häiritsee suunnattomasti, että moinen soopa on syrjäyttänyt joulukuun 25. päivän alkuperäisen merkityksen keskitalven juhlana, jota vietetään auringon kunniaksi: valon voitto pimeydestä, talvipäivänseisaus, kun ei todellakaan ole sattumalta kyseisen päivän lähistöllä.